Saavuttuamme asunnollemme olimme todella väsyneitä, mutta vatsassa kurni, joten päätimme etsiä kaupan. Katsoimme googlesta, että n.4km päässä olisi lähin 24h ruoka-kauppa. Noh eipä ollut. Kävelimme kaupalle pilkkopimeässä vain todetaksemme että se ei ollut auki. Pettymyksen jälkeen päädyimme hieman hämärään ravintolaan, jonka keittiö oli jo suljettu, mutta mainitsimme olevamme suomalaisia,siitä omistaja innoistui ja lykkäsi meille menut käteen ja toivotti tervetulleeksi. Maistuvan aterian jälkeen omistaja tarjosi meille kyytiä takaisin hotellillemme, mutta ajattelimme että apostolinkyydin olevan turvallisempi, joten vaelsimme takaisin läpi pimeän metsän takaisin asunnollemme.
Seuraavana päivänä aloitimme työt hotellin ravintollassa. Tutustuimme työporukkaan mikä oli todella mukava ja he ottivat meidät avosylin vastaan. Kaikki olivat todella sosiaalisia suomalaisiin verrattuna ja heillä oli hyvä huumorintaju. Kaikki eivät osaa englantia kovin hyvin, mutta emme mekään joten samassa veneessä ollaan. Kommunikointi hoidetaan puheen sijasta usein eri käsilikkein ja elein.
Työpäivämme ovat 8-10h pitkiä kiireestä riippuen. Olemme päässeet tekemeen kaikkea monipuolisesti á la carte annoksista inventaarioon ja niin edelleen.
Pidemmittä puheitta tämä postaus oli tässä, nyt voit etsiä itsellesi jotain järkevämpää luettavaa. Mekin tästä lähdemme vapun viettoon. Leber!!!
Subskraibatkaa ja haipatkaa!
